Lentämisen opettelua
13 tuntia, 52 minuuttia sitten. - Kommentoi
Näin taas yhden selkounen viime yönä! Se kesti yllättävänkin pitkään, enkä tiedä miksi en taaskaan keksinyt muuta kuin lentämistä. Olin sellaisessa jättimäisessä liikuntasalissa tällä kertaa. En jostain syystä pääse yhtä huvin lentoon hyppäämällä suoraan ylöspäin, vaan enemmänkin kun kaadun/hyppään eteenpäin. Uni loppui taas vähän kesken kun tulin “liian tietoiseksi” ja tajusinkin yht’äkkiä makaavani sängyssä. En tiedä miten unta voisi kehittää stabiilimmaksi.
Ensimmäinen lucid-uni vuonna 2012
1 viikko, 5 päivää sitten. - Kommentoi
Yöunia olen muistanut vaihtelevasti, mutta en ole vieläkään hankkinut sitä muistikirjaa. En vain osaa unenpöppörössä kirjoittaa koneen näppiksellä, en tiedä miksi. Tänään otin päiväunet ja jälleen leikittelin ajatusta päässä että olisipa kiva nähdä pitkästä aikaa selkouni. Nukahdin ja näin ihan normaalia unta. En muista unta enää tarkkaan, mutta olin siinä Veeran kanssa kävelyllä jossain metsäntapaisessa, jossa oli sammalta maassa. Huomasin jonkun huutavan kovaan ääneen apua. Helyes oli pudonnut johonkin ihme kuoppaan jossa oli vettä ja liejua, lehtiä ja sammalta. Jäi sinne kokonaan uppeluksiin ja kiskoin hänet Veeran kanssa pinnalle. Muuta en unesta muista.
Maisemat vaihtuivat ja istuin jossain bussissa, matkalla jonnekin, randomtyyppien kanssa. Rupesin kertomaan näkemääni unta tyypeille ja varsinkin sen älyttömyyksiä (kohtia joita en enää muista) kunnes tajusin samantien että hetkinen, eihän tämäkään taida olla vielä todellisuutta. Päätin tehdä todellisuustestin. Olen tehnyt lähinnä sellaista että koittanut tahdonvoimalla työntää nyrkkini seinästä läpi, joten koetin laittaa sitä ikkunan läpi. Ikkunalasi narisi aivan kuin se oisi oikeassakin elämässä narissut, enkä saanut kättä läpi. Tajusin sen olevan vähän kehno todellisuustesti, joten kokeilin toista hyväksi havaittua. Kömmin ikkunapaikalta bussin käytävään ja hyppäsin ilmaan. Lähdin saman tien ikkunan läpi lentoon ja lensin bussin vierellä. Siten tajusin olevani unessa ja hallitsevani unta.
Uni jatkui yllättävän pitkään, oikeastaan melkein yhtä pitkään kun halusin. Kokeilin lähinnä lentämistä ja asioiden luomista. Ainoastaan lentäminen onnistuu lähes niin miten haluan, mikään muu ei ole oikeastaan kovin pysyvää vaan uni osaltaan etenee aivan itsestään. En oikein tiedä mistä se johtuu. Maisemat, ihmiset, kaikki vaan tulevat jostain, enkä voi oikeastaan päättää että en halua tuota olevan tuossa ja tuota tuossa. Se vaatii ilmeisesti vähän harjoitusta. Jossain vaiheessa alan tiedostamaan ruumistani vähän liikaa ja kaikki muuttuu hieman sumeammaksi. Tästäkin pääsin hetkeksi pois ennen kuin täysin heräsin (silmät vielä kiinni kuitenkin) ja vajosin normaaliin uneen.
En muista selkounesta kaikkea, koska kirjoitin unen vasta nyt ylös. Pitäisi se muistikirja hankkia ihan oikeasti. Olen kuitenkin iloinen että “kunnollinen” nukkuminen on lähtenyt nyt käyntiin. Selkounia näkee “ammattilainenkin” maksimissaan pari kuukaudessa. En tiedä vaikuttaako niiden näkemiseen väsymys nukkumaan mennessä. Jos vaikuttaa niin ainakaan nyt päiväunille mennessä en ollut liian pirteä, mutta en oikeastaan myöskään järjettömän väsynyt. Odotellaan seuraavaa kertaa…
Oikeastaan avainasiat selkounien näkemiseen on asian ottaminen tosissaan, todellisuustestien tekeminen valveilla tosissaan ja uneksimisen ajatteleminen (“näenpä ensi yönä selkounen”). Tästä löytyy paljon matskua netistä ja kirjoista, joista kirjoitan ehkä tännekin joskus.
Androidin unisovellusten toiminnasta
3 viikkoa, 1 päivä sitten. - Kommentoi
Asensin Lucid Dreaming Appsin uudestaan pitkästä aikaa. Muistin välittömästi miksi olin poistanut sen. Softa on puitteiltaan hyvä, mutta erittäin sekava ja vaikea käyttää. Olen tainnut tasan kerran päästä ohjelman avulla Lucidiin. Nyt softa tuntuu vain herättelevän minut öisin.
Ohjelma yrittää ennakoida REM-univaiheet ja soittaa äänimuistutuksia korvaan silloin kun on syvässä unessa. Univaiheet menevät vaan aika usein metsään, enkä oikein osaa säätää tuota. En ymmärrä noista käyristä hölkäsen pöläystä. Tuota unipantaa olisi kiinnostava kokeilla. Zeoko se oli nimeltään.
Sleep as Android sen sijaan toimii ja käyrätkin ovat ymmärrettäviä. Viime yönä nukuin kerrankin yli 7 tuntia, mutta unia en muista nähneeni ja nukuin aika katkonaisesti. Ehkä unien muistaminenkin on suoraan unimäärään ja -laatuun verrannollista. Ainakin yleensä muistan unet helpommin jos saan nukkua pitkään.
Annan Lucid appsille vielä mahdollisuuden. Ainakin mittailen myös sillä yön käyrät ja katson tarkentuuko toiminta. Eipä tässä mitään häviä.
Puliukon luona kahvilla
4 viikkoa sitten. - 2 kommenttia
Näemmä unia muistaa helpommin kun asennoituu muistamiseen ja haluaa muistaa. Tänä aamuna muistin unet, mutta ei tosiaan ollut sitä muistikirjaa johon raapustaa. Unen nimittäin muistaa lyhyimmillään vain minuutin ajan heräämisestä. Viimeisimmän unen muistan ihan sen takia, että muistelin sitä ennen kuin herätessä avasin silmät. Suurin osa tietenkin meni unholaan siksi koska en heti päässyt kirjoittamaan. Osan kuitenkin muistan ja tässä tulee:
Jonkun tyypin kaveri oli kuollut ja sain jonkun toisen tyypin kanssa (en nyt enää muista kuka oli seurassani) tehtäväksi viedä surusanoma perille. Oli kesäilta, aurinko laski, vähän ankea meininki ja miljöö rupunen. Mentiin parilla junalla kyseisen tyypin luokse. Odoteltiin tovi kerrostalon alaovella kunnes joku tuli avaamaan ja päästiin samalla avauksella sisään. Löydettiin ensimmäisenä tämän kyseisen tyypin säilytyskaappi, joka oli kuin jenkkilukioissa, sellainen lattiasta melkein kattoon. Avattiin se, joka kumma kyllä ei ollut lukossa. Se oli aika haiseva ja likainen, kuin jonkun puliukon. Löytyi moottorin osia, rasvaa, turhaa kamaa ja romua. Ajateltiin jättää viesti sinne. Muistan että haluttiin jättää sinne Batterytölkki myös.
Ovi avautui kaappia vastapäätä ja hieman uhkaavan näköinen Jeff Bridgesin näköinen rähjäinen tyyppi oli siinä. Sen huoneeseen näkyi ja yhtä siellä oli yhtä sotkuista kuin kaapissa. Tämä oli se tyyppi jolle viesti piti kertoa. Tarjosi kahvia. Kaatoi kuppiini oudon näköistä maitoa, mutta maitoa se oli. Siinä lillui vähän roskaa, en välittänyt. Kaatoi sitten kahvia siihen. Ehdin maistaa kahvia, maistui ihan normaalilta. Sitten heräsin. Sitä alkuperäistä viestiä ei koskaan ehditty kertoa.
Lupaan yrittää nukkua
4 viikkoa, 1 päivä sitten. - Yksi kommentti
Innostuin pari yötä sitten taas uneksimisesta. Syyt tämän blogin hitaaseen koomaan ovat järjestään huonoja. Kiire ei voi olla syynä, koska aina ehtii nukkua. Tai niin sitä luulisi. Suurimpia syitä on varmaan se, että on tullut yksinkertaisesti valvottua tai nukuttua huonosti. Kun nukkuu huonosti, vajoaa aina siihen tiedottomaan unitilaan, eikä aamulla muista mitään kun on muutenkin töttöröö. Pitäisi opetella taas nukkumaan, se on niin ihanaa silloin kun siihen pystyy. Milloinhan viimeksi nukuin hyvin? En muista…
Tulet näkemään muutoksia näillä sivuilla. Ulkoasunkin sain tuunattua mieleiseksi. Tämä taitaa olla Rollen unimaan kolmas ulkoasu. Olin laiskalla tuulella ja yhdistelin muutamasta ilmaisteemasta mieleiset palat ja kasasin loput itse. Vähän on vielä kesken. Ajattelin lisäillä tänne ehkä tieta ja vinkkejä selkounista, mutta katsotaan nyt.
Uniharrastukseni huippuvaiheilla vuosia sitten näin selkounia joka toinen yö, muistin kaikki uneni väsyneimmillänikin ja nukuin jopa hyvin. Haluan palauttaa nuo ajat. Menen nukkumaan joka yö, miksi en ottaisi taas hyötyä siitä? Pitääkin lisätä muistilistalle tärkeä asia:
On se nimittäin niin paljon helpompaa ottaa kynä ja vihko yöpöydältä ja raapustaa unenpöppörössä viimeisimmät muistikuvat paperille, kuin availla läppäriä, tablettia tai puhelinta (siinähän ehtii jo herätä ja unohtaa!). Oikein hyvää yötä!
Asunto terraformatussa kuussa
4 kuukautta sitten. - Yksi kommentti
Nukuin pitkästä aikaa älyttömän hyvin! 12 tuntia putkeen, ilman häiriötekijöitä, ilman heräilyä. Hyvä ja pirteä fiilis. Näin paljon uniakin. Muistan yhden pisimmän unen hieman epäselvästi, mutta kuitenkin. Siinä maapallolla oli jotain ongelmia, ylikansoitusta ja muuta. Elettiin 2020-lukua ja terraformaukseen oli keksitty joku toimiva ja nopea ratkaisu ja kuu oli saatu terraformattua. Siellä oli rakennelmia ja siellä sitten eleltiin. Ulkona tosin oli talvi, mutta pystyi hengittämään.
Oli jotenkin hassua että siellä kuussa asuttiin sektoreittain. Kansa oli jaettu tasaisesti kullekin sektorille. Jos karkasi väärälle sektiolle, kuu “kellahti” väärään suuntaan koska oli epätasapainossa. Siitä seurasi aina sanktio. Jotkut avaruuspolisiit pitivät huolen että ihmiset pysyvät omilla sektoreillaan. Hauska ja jännä uni!
Muistan monta aamua, jolloin muistin näkemäni unen ehkä kaksi sekuntia kunnolla. En kertaakaan ole jostain syystä tajunnut alkaa kirjoittamaan unta ylös. Olen seuraillut ja tutkinut nukkumistani ja huomannut että jos menen väsyneenä nukkumaan, en muista unia aamulla ja nukun muutenkin vähän huonosti.
Sleep as an droidin mukaan minulla on 4,8 tuntia univelkaa. Siihen päälle vielä Nummirockin aikana kertynyt univelka (siellä kun on teltassa vähän paha mittailla uneksimista). Olen väsyneempi kuin pitkään aikaan. Siispä, pian unille. Toivotaan että uniharrastukseni pääsee pian starttiin. Tällä hetkellä ei tunnu oikein lähtevän…
Unipäiväkirja elvytetty
11 kuukautta sitten. - Kommentoi
Olen unohtanut unipäiväkirjani kokonaan. Nyt sitten elvytin sen kertalaakista kera uuden ulkoasun. Paljon en jaksanut panostaa ja suurin osa onkin valmista höttöä, mutta koska blogi on lähinnä omaan käyttööni, se saa myös pysyä tällaisena simppelinä päiväkirjana. Jatkossa yritän kirjata unet mahdollisimman monena heräämiskertana tänne unipäiväkirjaan, suoraan Android-puhelimestani, nyt kun minulla sellainen on.
Veljeni vinkkasi aivan mahtavasta Android-sovelluksesta Sleep as an droid (josta bloggaan todennäköisesti vielä Rollemaahan), joka tutkii unisyklejä mikrofonin ja g-anturin avulla, laskee univelat ym. ja herättää juuri silloin kun on pirteimmillään. Eilen aamulla Lotta tosin herätti minut suoraan syvästä unesta, mikä näkyy softan piirtämässä käyrässäkin:
Nyt, oikein hyvää yötä!
Monni ja noita-akka
1 vuosi, 7 kuukautta sitten. - Kommentoi
Ensimmäisestä unesta en enää muista paljoakaan, mutta sen muistan että kalastelimme jään alla (vähän kuin Muumeissa), ja siellä uiskenteli Maija Sargonin lemmikkihylje, jonka nimi oli Monni. Hylje näytti söpöltä mutta en uskaltanut leikkiä sen kanssa.
Toisessa unessa olin jossain maan alla ja miekkailin ilkeän noita-akan kanssa. Iskin miekan noita-akkaa kohti ja se meni läpi, mutta ei mennytkään oikeasti vaan se oli sellainen teatterifeikkimiekka. Noita kuitenkin kuoli, ja muuttui Bruce Willikseksi, joka oli juomingin ja lystinpidon paha henki kuulemma. Sitten heräsin.
Uusia unimatkoja pitkän tauon jälkeen
1 vuosi, 11 kuukautta sitten. - Yksi kommentti
Jälleen unohdin koko unipäiväkirjan olemassaolon. Olen nähnyt paljon unia pitkästä aikaa. Ja todella kirjavia. Yllättävää on, että olen nähnyt viikon sisään ainakin 3 selkounta. Se on paljon lyhyen ajan sisään. Ehkä opin pian hallitsemaankin niitä paremmin…
Ensimmäisessä selkounessa olin harmaaseinäisessä huoneessa, jossa oli vain peili. Ainainen ongelmani selkounissa on se, että kun tajuan olevani unessa, uni kestää noin viitisen minuuttia ja sitten kaikki mustuu, ja joko herään tai nukahdan normaalisti normaaliin uneen, tietämättä olevani unessa.
Unifoorumilta olin joskus lukaissut että käsien hierominen tai yksityiskohtiin keskittyminen auttaa pysymään unessa kiinni. Koska olin aika tasapaksussa huoneessa ilman yksityiskohtia, kokeilin käsien yhteen hieromista. Ei erityisemmin tapahtunut mitään, ja lähdin kokeilemaan “univoimiani”. Kävelin peilistä läpi, ja huomasin että mukavaa kun uni ei lopukaan. Mutta sitten kaikki alkoi taas feidaamaan, ja sitten olinkin jo pimeässä…
Toista selkounta en enää muistakaan, lentää taisin opetella jälleen.
Kolmanteen selkouneen pääsin eilen, kun nukuin Lotan kanssa päiväunet. Kiipeilin jossain älyttömän jyrkällä ja korkealla vuorella Lotta olkapäälläni. Hieman pelotti se korkeus, kun katsoin alas niin näin pilviä ja niiden läpi pienenpienenpieniä taloja ja autoja, noin millin kokoisia. Olin varmasti jossain niissä korkeuksissa missä lentokoneet lentelee.
Jossain vaiheessa tajusin että minua ei pelota tarpeeksi, ja tajusin samalla olevani unessa. Päätin hypätä, vaikka vähän hirvitti, mutta tiesin että minulle ei käy mitään, ja alas oli todellakin matkaa… hyppäsin Lotan kanssa, ja lotta tippui vieressäni. Tippuminen ei ollut ollenkaan pelottavaa, päinvastoin, oli hyvin vapautunut olo, ja molemmat Lotan kanssa nauroimme. Taivas oli sininen, ja aurinko paistoi, ja se oli ihanaa. Tipuimme vain ja annoimme tuulen hyväillä kasvoja. Ei ole aikoihin ollut niin hyvää fiilistä. Muistan unen tarkasti, näin ja koin kaiken kuin olisin ollut hereillä.
Tippuminen kesti pitkään, ja jostain syystä unityhmänä en tajunnut käyttää univoimiani. Mutta alla oli meri, joten plumpsahdimme veteen. Vesi oli niin kirkasta että näin pitkälle. Osasimme hengittää veden alla, ja Lottakin sukelteli taitavasti. Lotta osoitteli kaloja, ja kerroin mitä kaloja oli kyseessä. Kalat olivat todella värikkäitä ja hienoja. Sitten kaikki alkoi mennä taas mustaksi, ja tiesin unen olevan lopuillaan… harmittaa kun ne tuolla tavalla mustenevat, enkä pysty enää jatkamaan. Nukahdin heti normaaliin uneen, enkä nähnyt enää selkounia…
Pitäisi taas aloittaa unipäiväkirjan kirjoittaminen, sillä avain selkounien oppimiseen ja hallintaan on unien muistaminen.
Joten, haenpa läppärin sängyn viereen ja kirjoitan seuraavan uneni ylös heti kun herään.
Kauniita unia!